Inhimillisen kestävyyden teemoja voidaan työyhteisöissä tutkitusti edistää jopa pienilläkin harjoitteilla ja vuorovaiku­tustapojen muutoksilla. Työkalupakki sisältää juuri tällaisia harjoitteita, jotka sopivat kokeiltaviksi niin yksin, kahdenvälisissä keskusteluissa kuin oman tiimin tai työyhteisön kesken. Mukana on muun muassa myötätuntoisen ajanhallinnan työkalu, keinoja työssä jaksamisen tukemiseen ja kohtaavan palaverin malli ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen.

Mutta tarvitaanko työyhteisöjen kehittämiseen työkaluja?

Kyllä, työyhteisöissä peräänkuulutetaan juuri konkretiaa. Kuinka oppia toinen toisiltamme? Kuinka jakaa hyviä käytänteitä? Kuinka kiteyttää vahvuuksiamme arkeen? Kuinka tiivistää sitä, mitä haluamme tavoitella ja mitä kokeilla? Juuri näihin tarpeisiin vastaa ajatus työyhteisön omasta työkalupakista.

Kyllä, tarvitaan tavoitteiden sanoittamista ja yhdessä sopimista. Pahimillaan inhimillisyyden vahvistamisen tavoitteet liudentuvat arjessa kokemukseksi sanahelinästä. Se ei palauta yhteisöjä vain lähtötasoon vaan on erittäin voimakas energian ja sitoutumisen syöppö, kyynisyyden kasvattaja. Työkalu-ajatus ohjaa mielemme ja keskutelumme kysymykseen: Miten viemme tavoitteemme yhdessä arkeen?

Kyllä, vaikka kaikille eivät sovi samat toimintatavat, työkalupakista löytyy erilaisia keinoja eri tilanteisiin. Työkalupakin ajatus ei ole esim. kulttuuri-sidottu tai sukupuolitettu. Mikään työkalupakki ole kaiken kattava. Toisaalta pitkälle pääsee vallan hyvin jo parillakin työkalulla, kuten kotona vasaralla ja ruuvimeisselillä. Työyhteisöt ovat parhaimmillaan joustavia. Ilman työkaluja on kuitenkin haastavaa, ellei mahdotonta, pitää yllä toimivaa yhteisöä.

Kyllä, vaikka nämä keinot eivät itsessään muuta työkulttuuria. Työkalupakki-näkökulma vie ajatuksemme  siihen, etteivät työkalut itsessään tee mitään. Niitä pitää osata käyttää ja myös nimenomaan käyttää – ja mieluiten yhdessä. Kehotammekin kokeilemaan työkaluja rohkeasti ja luomaan niiden kautta yhteistä ymmärrystä psykologisesta turvasta juuri teidän työyhteisössänne.

Kyllä, koska psykologinen turvallisuus on kokemus. Emme voi johtaa sitä päättämällä, miten muut kokevat johtamisemme ja työyhteisömme. Mutta voimme luoda turvan kokemiselle edellytyksiä sillä, miten toimimme ja miten asioista puhumme.

Työkalut eivät tietenkään sinänsä tee työyhteisöä autuaaksi. Työkalujen käyttämisen ohella onkin oleellista keskustella työyhteisön jäsenten kesken heidän kokemuksistaan. Psykologisen turvan teemojen ja yhteisten tavoitteiden sanoittaminen on myös keskeistä polulla kohti psykologisesti turvallisempaa työyhteisöä. On vaikea kehittää yhdessä sellaista, jolle ei ole sanoja tai josta ei voida puhua.

Sanoitusten ja vuorovaikutuskäytäntöjen on kuitenkin syytä olla sellaisia, että ne toimivat juuri siinä työyhteisössä, joka niitä tarvitsee. Sopivia toimintatapoja ja kohtaavimpia käytänteitä ei voi vain poimia oppikirjan sivuilta. Työkaluja kannattaa siis soveltaa omiin tarpeisiin. Tässäkin työkalupakissa on mukana osallistujien kanssa yhdessä kehitettyjä toimintamalleja. Ja jos haluat omaan työyhteisöösi räätälöityjä työkaluja tai pitkäjänteistä psykologisen turvallisuuden kehittämistä, CoHumansin asiantuntijat auttavat mielellään!

Lisätietoja:

Jenni Spännäri, tutkimusjohtaja

CoHumans oy

040 585 7872